• Kirkkomv
  • kirkko
  • omenat
  • kuoro
  • kirkkosis
  • kirkvirasto
  • hauta
  • rippi
  • kellot
  • askola

Itsenäisyys 2018

Rakkaat suomalaiset

itsenäisyyspäivänä muistamme edesmenneiden sukupolvien työtä. Mielissä ovat isät ja äidit, jotka ovat ponnistelleet isänmaan ja äidinkielen puolesta. Kiitollisina ajattelemme pienen maan ja kielen säilymistä mahtimaiden ja valtakulttuurien syleilyssä. Toisinkin voisi olla.

Suurena kansallisena juhlapäivänä otsikoissa ja parrasvaloissa näkyvät ensimmäisinä ansioituneimmat ja menestyneimmät kansalaiset. Suuret teot, ratkaisevat oivallukset, pyyteetön vastuunkantaminen, itsensä antaminen yhteisen edun hyväksi ovat ansaitusti itsenäisyyspäivän palkittuja.

Mutta kaikki, mikä on suurta ja ratkaisevaa, ei näy. Se, mikä pitää pystyssä valtioita, ei ole vain se, mikä nostetaan näkyviin.

Isotkin asiat ovat pienestä kiinni. Perimmäisissä asioissa on kysymys pienten, tavallisten ja arkiselle katseelle näkymättömien asioiden uskollisesta ja vastuullisesta hoitamisesta. Tavallisen ihmisen elämä varautuu siihen, mikä on yksinkertaista heräämistä työpäivästä toiseen – tai työttömyyden päivästä toiseen.

Suuret rakennukset ilman lujaa ja näkymätöntä perustusta ovat hiekalle rakennettuja. Pienikin tulva vie ne mennessään. On itsestään selvää, että hyvä perustus on olemassa. Eikä ainoastaan se, että perustus on olemassa. Suurikin rakennus tyhjenee ihmisistä, jos piilossa oleva betonirunko on jätetty kiireen tai itsekkään voiton tavoittelun takia kuivattamatta; home ei tarvitse muuta, kuin hätäisen rakentajan.

Perustuksen täytyy olla luja ja näkymättömintä osaansa myöten vastuullisesti rakennettu.

Itsenäisyyspäivän raamatunlauseet ovat yksinkertaisia ja perustuksiin meneviä.

”Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään
eikä hänen sanojaan kuunnella.
On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa.”

”Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa”.

”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.”

Jo lyhyet ja asiayhteydestään irralleen otetut lausahdukset antavat suuntaa. Yhteiselämän näkymättömät perustukset ovat pienissä, yksinkertaisissa, jokapäiväisen elämän valinnoissa.

Raamatun kansien välissä toisiaan hakevat Jumala ja ihminen, totuus ja epätietoisuus, elämä ja elämän rajat, tie ja tiellä kulkija, rakkaus ja kaipaus, ikuisuus ja aika, historia ja nykyhetki, suuri ja pieni, valtias ja vallaton.

Raamatun etsijät, niin tavalliset ihmiset kuin kansan johtajat joutuvat toistuvasti ihmettelemään, kuinka suuri kätkeytyy pienuuteen, yksinkertaisuuteen, vähäisyyteen, jopa voimattomuuteen. Jumala, elämän syvin merkitys ei avaudu ensi sijassa kirkkaissa valoissa tai luonnon voimassa. Jumalan puhuttelemat käyttävät sanoja nöyryys, hiljaisuus, vaatimattomuus, uskollisuus, armollisuus, omasta edustaan luopuminen ja toisen asemaan asettuminen.

Yhdellä sanalla ilmaisten voi sanoa, että viisaus ja oikeamielisyys vaativat syntyäkseen itsensä altistamisesta elämälle, joka poikkeaa siitä, mitä itse on.

Kun puhumme itsenäisestä ja vapaasta yksilöstä tai kansasta, niin olennaista on jokaisen oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi sellaisena Jumalan luomana, kuin kukin on. Vapaa yksilö antaa toiselle vapauden olla sitä, mitä toinen on. Kun kaksi yksilöä kunnioittaa toisen erityisyyttä ja altistuu toisen kohtaamiseen, niin pääsee syntymää sellaista, mitä kumpikaan ei ole tullut ajatelleeksi. Yksi ynnä yksi on kolme, siis enemmän, kuin nuo kaksi ovat yhteenlaskettuna.

Itsenäisyyspäivä on merkkien kulkue. Jokainen juhlan merkki ponnistaa näkyviin pienestä ja tavallisesta. Jokainen suuri saavutus perustuu suureen määrään uskollisuutta vähässä, tekoihin vailla parrasvaloja, hiljaiseen ahertamiseen ilman hurraahuutoja. Jokaisen perheen, heimon ja kansan historia on nöyryyttä ja hiljaisuutta, vapautta ja toisen vapahtamista.

Juhlan merkit, Suomen lippu, ansiomerkit rinnassa, kynttilät ikkunoissa ovat juhlan merkkejä vain siksi, että niiden takana on pyyteetöntä työtä vapauden ja itsenäisyyden hyväksi. Juhlan merkit ovat vapaan ja itsenäisen yksilön ja kansan viesti maailmalle: arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin.

Adventti profetia sanoo jotain olennaista: lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet.

Jumalan valtakunnan ja ihmisen elämän perustus on toisen hyvän ajamisessa, itsensä antamisessa. Tästä nousee kansallisen juhlapäivämme juhlailo: tavallisen elämän uskosta ja uskollisuudesta. SItä uskon perintöä tunnustamme ääneen ja julkisesti.

 

HannuT, khra

Joomla templates by a4joomla